Pekaani

Pekaanipähkinä eli pekaanihikkori (Carya illioinensis) on Yhdysvaltain keskiosista kotoisin oleva suurikokoinen jalopähkinäpuu. Lajin alkuperä on Mississippijoen laaksossa, josta se on levinnyt ympäri maailmaa. Erityisen suosittu pekaanipähkinä on Yhdysvalloissa: pekaanipähkinäpiiras on eteläisten osavaltioiden tyypillisimpiä herkkuja.

Pekaanipähkinäpuut voivat elää useita satoja vuosia, siemeniä ne alkavat tuottaa noin 20 vuoden ikäisinä. Korkeintaan hieman yli 40-metriseksi kasvavalla puulla on pitkät, hieman saarnin lehtiä muistuttavat, pienistä lehdyköistä muodostuvat lehdet. Pekaanipuu viihtyy kosteilla alueilla, ja vaikka laji kestää kylmänkin talven, vaatii se menestyäkseen kuuman
kesäkauden.

Itse syötävä pekaanipähkinä muistuttaa saksanpähkinää, ja saksanpähkinän tapaan se on oikeastaan hedelmän kovakuorisen kodan sisällä kasvava siemen. Pienissä ryppäissä
kasvavien ovaalinmuotoisten hedelmien ohut uloin kuori aukeaa syksyllä paljastaen kodan, ja sato korjataan tyypillisimmin lokakuun puolivälistä eteenpäin. Yksi puu tuottaa
vuodessa keskimäärin 40 kiloa pähkinöitä. Pekaanipuiden kierto on kaksivuotinen, ja puu tekee suuremman sadon vain noin joka toinen vuosi.

Pekaanipähkinän ammattimainen viljely alkoi Yhdysvalloissa 1880-luvulla. Nykyisin USA vastaa yli 80% koko maailman pekaanituotannosta. Vuosittainen sato on 150–
200 tuhannen tonnin välillä ja pekaanipuita on amerikkalaisilla viljelmillä yli 10 miljoonaa. Suurimmat pekaaniosavaltiot ovat Georgia, Texas, New Mexico ja Oklahoma.
Yhdysvaltojen ulkopuolella pekaaneja tuottavat Australia, Brasilia, Kiina, Israel, Meksiko, Peru ja Etelä-Afrikka.

Pekaanipähkinän maku on hieman makea ja voisen rikas, ja se onkin macadamian ohella rasvaisimpia pähkinöitä.

Pakkauskoot

Pussit 150 g, 350 g

Jaa tämä sivu